Näin tänään töissä valoilmiön. Ruokalan ikkunasta paistoi aurinko ja se heijasti käytävän oveen tämän kukkakuvan. Se oli käytävän muurilla olevan kukan varjo. Se oli kuin taideteos - valokuva. Näytin ovessa olevaa kuvaa valokuvausta harrastavalle työtoverille. Hän kertoi että tällaisista varjokuvista aikoinaan ihmiset keksivät neulanreikäkameran. Kyllä ihmiset ovat viisaita. Varjokuva oli lyhytaikainen kaunistus. 15 minuuttia ja se oli poissa. Onneksi minulla on kuva siitä muistona.
Olen monissa blogeissa ihastellut, kun ihmisillä on taitoa tallentaa ohikiitäviä hetkiä ja taitoa havaita ympärillämme olevaa kauneutta. Itselläni on taito kulkea silmät auki näkemättä mitään. Tänään oli poikkeuksellinen päivä ja olen siitä iloinen!
3 kommenttia:
http://zkafe.wordpress.com/files/2009/03/pirkka.jpg
On se auringon valo sitten iloinen asia. Keksin ihan itse tällaisen Pirkka niksin miten voi kuivata näppärästi polttopuita verhotangossa roikuttamalla :) suorassa auringonpaisteessa....
Rouva M ei suostunut pistämään kesken eräisestä projektista kuvaa tänne blogiin.... mun blogissa on vasta kuva mutta kai sinne pitää laittaa joskus vähän enemmän juttua jos tää ei tänne sovi?
Kaunista!
Siitä se etsiminen alkaa kun avaa silmät ja katselee. Itse ihmettelen luonnon mahtavaa värisilmää, joka huumaa.
Ja tuo toinen kuva on niitä ihania Ihan Itte-juttuja! :-)
Nautitaan auringosta ja kantavista hangista! S
Mrs M liittyy keskusteluun myös... Tänä aamuna oli Tuiran silloilla aivan käsittämättömän upean näköistä, kun aurinko paistoi ja puissa kimalteli kuura. Vedestä nousi sumua - eikä tietenkään kameraa.
Mutta samaa mieltä olen kuin J, että liian harvoin sitä näkee ympäristöään, mitä kaikkea ympärillä on. Monestiko olette kaupungilla katsoneet, kuinka kauniita vanhojen talojen ylemmät kerrokset (ne, joita ei eteenpäin katsoessa näe)?
Ensimmäisen kommentoijan projekti on muuten minun syntymäpäivälahja... mielenkiintoista, eikö vaan ;)
Lähetä kommentti