Kuljen töihin pyörällä säässä kuin säässä, vuoden ympäri ja "matkan varrella" on tullut todettua, että väline- ja varustelaji sekin on. Reistailevat vaihteet tai palelevat kädet tekevät matkanteosta tuskaa, mutta kun "homma toimii" jäävät päivän huolet tien poskeen.
Maanantaina testiin pääsevätTeknisten materiaalien ompelu-kurssilla itse valmistamani kuorihuosut. Ne ovat vuorilliset, sateen ja tuulen pitävät, action-kangasta.
http://www.shelby.fi/catalog/product_info.php?cPath=22_28&products_id=57
http://www.shelby.fi/catalog/product_info.php?cPath=22_28&products_id=57
Edessä on taskut, joissa on kosteudenpitävät vetoketjut ja saumat on teipattu saumateipillä.
Aika näyttää, miten toimivat ne ovat käytännössä. Tekemisessä ainakin tuli selväksi, kuinka työlästä erilaisten yksityiskohtien valmistaminen on.
Ajatuksia herätti myös asettuminen oppilaan rooliin. Kuuntele ohjeita, odota vuoroasi, huomioi toiset ja etene työjärjestyksen mukaan... eipä ollut helppoa laisinkaan! Tätä silti vaadin joka päivä omilta oppilailtani :) Opettavaista monessa mielessä siis!
2 kommenttia:
Mielenkiintoista kuulla käyttäjän kommentteja muutaman pyöräilykerran jälkeen.
Ryhmässä toimiminen oppilaana on kyllä haasteellista.
Mukavaa Palmusunnuntaita! J
Turvallisilta ainakin housut vaikuttavat kun noin hienosti heijastimet heijastavat. Heijastin asiaan olenkin tämän vuoden kiinnittänyt erityisesti huomiota kun ainokainen on alkanut yksin liikkumaan ja talvella myös pimeän aikaan. Huh huh, jo hämärällä on hankala nähdä ilman heijastinta tai riittäviä heijastimia liikkuvaa.
Kyllä on tärkeää olla välillä itsekkin oppilaan asemassa: epävarmuuden, innokkuuden ja odottamisen ristiriitaisissa tunnelmissa.
Rauhallista pääsiäisviikon alkua!
S
Lähetä kommentti