tiistai 15. syyskuuta 2009

Sytytän sinulle kynttilän

Sytytän sinulle kynttilän
keskelle hämäryyttä,
sytytän kynttilän loistamaan
iloa, ystävyyttä.
***
Sytytän sinulle kynttilän,
hauras on lempeä valo,
kuitenkin loisteessa liekin sen
väreilee koko talo.
***
Sytytän sinulle kynttilän,
näetkö viestini hennon?
Kuuletko lauluni saapuvan,
siivillä tähdenlennon?

Anna-Mari Kaskinen: Lämpöä ja Valoa


3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ihana runo! Mukavaa olla taas tavallisessa arjessa, omassa luokassa omien oppilaiden kanssa ihan perusasioita tekemässä!

Anonyymi kirjoitti...

Kuulehan minä ja ilo ystävyydestä välkähtää sydänmessä. Kunpa joskus olisi aikaa sitä vaalia, mutta ensin perhe ja sitten ystävyys. Sen se kestää...Ystävyytemme!

Lämpöisin ajatuksin s

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos kauniista runosta. Voimia pimenevään syksyyn teille kaikille blogin tekijöille. Leena-Mummi